LUISEVAA ASIAA

Tulevalla viikolla vietetään luustoviikkoa. Viikko sijoittuu vuosittain lokakuulle 20.10. vietettävän Maailman osteoporoosipäivän, Valkoisen paidan päivän, ympärille. Luustoviikon tarkoitus on tukea luustoterveyttä ja viikon teemat keskittyvätkin usein luuston terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen keinoihin. Viikon tavoitteena on myös lisätä tietoisuutta osteoporoosista ja muista luustotaudeista sekä niiden ennaltaehkäisystä. Tämän viikon aikana järjestää usein erilaisia tapahtumia, kuten luennot, työpajat ja liikuntatapahtumat, jotka korostavat luuston hoitamisen tärkeyttä. Hyvä luuston terveys vaikuttaa kokonaisvaltaisesti liikkumiseen, tasapainoon ja yleiseen elämänlaatuun.

Luut toimivat tukirankana, suojaavat elimiä ja mahdollistavat liikkuvuuden. Vaikka luuston kuntoon voi vaikuttaa koko eliniän, tänä vuonna Luustoviikolla halutaan tuoda esille erityisesti kasvuiän merkitys luuston terveydelle. Luuston perusta rakennetaan pääasiassa lapsuudessa ja nuoruudessa. Tänä aikana luuston kasvu ja kehitys ovat erityisen aktiivisia ja tämä aika määrittää sen, minkä kokoisiksi ja kuinka lujiksi luumme kasvavat.  Vastasyntyneillä on pehmeä luusto, mutta se alkaa kovettua ja kehittyä nopeasti ensimmäisten elinvuosien aikana. Lapsuudessa luut kasvavat ja muodostuvat, ja luuston tiheys lisääntyy merkittävästi. Nuoruusiässä, erityisesti 12–18-vuotiaana, luuston kasvuvaihe jatkuu. Vahvimmillaan luusto on yleensä 20–30 vuoden iässä. Tänä aikana saavutetaan luuston huippu tiheys, joka tarkoittaa, että luut ovat vahvimmillaan ja tiheimmillään. Tämän jälkeen, noin 40 ikävuoden jälkeen, luuston tiheys alkaa vähitellen laskea. Haurastuminen on osa normaalia ikääntymistä, mutta osteoporoosissa se on kuitenkin runsaampaa.

Terveellisellä ravinnolla ja riittävällä kalsiumin ja D-vitamiinin saannilla on suuri merkitys siihen, että luusto kasvaa vahvaksi ja pysyy mahdollisimman hyvänä myös iän myötä. Kalsium on tärkein mineraali luuston kehitykselle. Hyviä kalsiumin lähteitä ovat esimerkiksi maitotuotteet, vihreät lehtivihannekset, pähkinät ja siemenet sekä kalat ruotoineen. D-vitamiini puolestaan auttaa kehoa ”imemään” kalsiumia. Sitä keho tuottaa auringonvalon UV-säteilystä. Ravinnosta D-vitamiinia saa luonnostaan lähinnä rasvaisista kaloista ja kananmunan keltuaisista. Kalsiumin ja D-vitamiinin tarve vaihtelee iän, sukupuolen ja erityisten olosuhteiden mukaan.  Kalsiumin päivittäinen saantisuositus on ihan pienillä lapsilla 600 - 700 mg ja teini-iän molemmin puolin 900 mg päivässä. Aikuisilla käytetään saantisuosituksena usein 1000 mg:aa vuorokaudessa. Esimerkiksi maidon kalsiumpitoisuus vaihtelee hieman, mutta keskimäärin 1 desilitra (100 ml) maitoa sisältää noin 120 mg kalsiumia. Jotta saisi kalsiumia 1000 mg päivässä pelkästään maidosta, pitäisi sitä juoda noin 8,3 desilitraa. Tämä määrä on kuitenkin melko suuri, joten on suositeltavaa saada kalsiumia myös muista lähteistä, kuten jogurteista, juustoista, vihanneksista ja pähkinöistä, tasapainon saavuttamiseksi. D-vitamiinia suositeltu määrä on lapsille 2-vuotiaaksi 10 mikrogrammaa ja sitä vanhemmille 7,5 mikrogrammaa päivässä. 10 mikrogramman päiväsaannin voi saavuttaa syömällä 100–200 grammaa viikossa (esimerkiksi 2–3 annosta 100 grammaa kerrallaan) rasvaista kalaa tai noin 7 kananmunaa viikossa (1 muna päivässä). Tämä tuskin houkuttelee montaakaan lasta. Onneksi nykyään monia maitotuotteita, kuten maitoa, jogurttia ja juustoa, kasvimaitotuotteita sekä aamiaismuroja ja muita viljatuotteita on usein rikastettu D-vitamiinilla. Vaihtoehtoja siis löytyy. Ja jos runsaasti kalsiumia ja D-vitamiinia sisältävät ravintoaineet eivät maistu, tarvittaessa voi käyttää kalsium- ja D-vitamiinilisää.

Liikunta on edellytys luuston uusiutumiselle, iästä riippumatta. Luusto rakastaa liikettä! Liikunnan merkitystä luustolle ei voi liikaa korostaa, etenkään lasten kohdalla, koska luuston perusta rakennetaan nuorena. Luut vahvistuvat parhaiten, kun luustoon kohdistuu tärähdyksiä, nopeita kiertoliikkeitä, erilaisia vääntöjä ja tärähdyksiä. Lasta kannattaakin kannustaa leikkimään, tekemään kuperkeikkoja, juoksemaan ja pomppimaan. Ja koska luu tykkää uusista ärsykkeistä, liikkeitä ja lajeja on hyvä harrastaa monipuolisesti. Myös aikuisten kannattaa lisätä liikuntaan luita vahvistavia hyppyjä ja voimaharjoittelua.

Voit lukea enemmän Luustoviikosta ja osteoporoosista ja muista luuterveyteen liittyvistä asioista esimerkiksi Luustoliiton sivuilta. Sieltä löytyy myös esimerkiksi luustotesti, jossa voit testata riskisi sairastua osteoporoosiin.

Ja muistathan pukeutua valkoiseen paitaan 20.10.?

-          Helena O

lokakuu 2024

Ahistaako?

Astmaa sairastaa noin 9 % Suomen väestöstä. Iäkkäillä se on yhtä yleinen kuin nuoremmillakin.

Astma on keuhkoputkien tulehduksellinen sairaus, johon liittyy keuhkoputkien lisääntynyt supisteluherkkyys. Tyypillisiä astman oireita ovat yskä (etenkin aamuyöstä), limaneritys, hengenahdistus ja uloshengityksen vinkuminen. Oireille tyypillistä on vaihtelevuus.

Astman perushoito on limakalvojen tulehdusta hoitava inhaloitava kortisoni. Kaikilla astmaatikoilla täytyy olla myös tarvittaessa otettava, nopeasti avaava inhaloitava kohtauslääke.

Ikääntyessä sisäänhengitysvoimakkuus usein heikkenee. Lääkäri voi joutua vaihtamaan aiemmin hyvin auttaneen, voimakkaamman sisäänhengityksen vaativan jauheinhalaattorin sumutemaiseen inhalaatioaerosoliin. Sumutemaiset lääkkeet hengitetään rauhallisella sisäänhengityksellä tilanjatkeen kautta, jolloin lääke saadaan paremmin perille keuhkoputkiin. Tilanjatkeita voi käyttää vain sumutemaisten valmisteiden kanssa. Meillä apteekissa myytävistä tilanjatkeista Aerochamper ja Optichamper sopivat kaikkiin sumutemaisiin lääkkeisiin muovautuvan, silikonisen pään ansiosta. Ne ovat pienikokoisia ja antavat viheltävän merkkiäänen, jos sisäänhengitys on liian voimakas.

Astman lääkehoidolla pyritään mahdollisimman oireettomaan elämään. Hyvän hoitotasapainon edellytyksiä ovat lääkärin ohjeiden mukainen lääkkeiden käyttö ja oikea inhalointitekniikka. Jos hoitotasapaino on hyvä, avaavaa lääkettä ei juurikaan tarvita.

Hengitystieinfektio voi aiheuttaa astman pahenemisen, vaikka tilanne olisi aiemmin ollut hyvä. Yskä ei kuulu astmaa sairastavan arkeen vaan se on merkki astman pahenemisesta. Yskää ei hoideta yskänlääkkeellä vaan lisäämällä avaavaa lääkettä. Vuonna 2022 päivitetyssä Astman Käypä hoito -suosituksessa on luovuttu hoitavan lääkkeen rutiininomaisesta tuplauksesta pahenemisvaiheessa. Uuden ohjeistuksen mukaan avaavaa lääkettä lisätään muutaman päivän ajaksi. Hoitava lääke jatkuu aiemmalla ohjeella. Pahenemisvaiheessa avaava lääke kannattaa ottaa noin 10 minuuttia ennen hoitavaa lääkettä. Jos oireet eivät helpotu muutamassa päivässä, on syytä kääntyä lääkärin puoleen.

Siitepölykausi on käynnistymässä myös meillä Pudasjärvellä. Monelle astmaatikolle esim. koivun siitepöly lisää oireita. Aloittamalla allergialääkityksen riittävän ajoissa selviää astman pahenemisesta vähäisemmin oirein.

Astmaatikon on tärkeä pitää hyvää huolta suunhoidosta. Astmalääkkeet kuivattavat suuta ja lisäävät hampaiden reikiintymisriskiä. Erityisesti ennen hoitavan lääkkeen inhalointia hampaat tulisi pestä fluoripitoisella hammastahnalla. Inhaloinnin jälkeen suu ja nielu kurlataan vedellä ja vesi sylkäistään pois. Näin toimien pienennetään hoitavan lääkkeen aiheuttamaa suun ja nielun sienitulehdusriskiä (sammasta) ja äänen käheyttä.

Hyvää kevättä ja tulevaa kesää toivottaen farmaseutti Helena

LÄÄKEHOIDON PÄIVÄ ON JOKA PÄIVÄ

Tämän viikon torstaina 14.3. vietetään jokavuotista lääkehoidon teemapäivää. Se on lääkkeiden käyttäjien ja terveydenhuollon ammattilaisten yhteinen valtakunnallinen teemapäivä, jota on vietetty vuodesta 2012 lähtien. Teemapäivän tarkoituksena on herätellä asiakkaita kiinnittämään huomiota oman lääkityksen turvallisuuteen ja rohkaista kysymään ja keskustelemaan omasta lääkehoidostaan. Tänä vuonna lääkehoidon päivän teemana on ajatus siitä, että lääkehoidon päivä on joka päivä - ja niinhän se on. Meille täällä apteekissa se on joka päivä.

Lääkehoito voi askarruttaa monista eri syistä. Jotkut pelkäävät lääkkeiden mahdollisia haittavaikutuksia tai allergisia reaktioita. Toiset taas pelkäävät tehoamattomuutta tai lääkkeiden väärinkäyttöä. Lisäksi lääkkeiden annostelu ja käyttötavat voivat aiheuttaa epävarmuutta ja ahdistusta. Moni myös kokee pelkoa siitä, että unohtaa ottaa lääkkeensä oikein tai että lääkehoidon kanssa tulee ongelmia. Onhan siinä monta huomioitavaa asiaa. Esimerkiksi lääkkeen väärä annostelu, väärä lääkeaine, haitalliset lääkeyhteisvaikutukset, allergiset reaktiot, lääkkeiden päällekkäisyydet, epäsopiva lääkitys tai epäsäännöllinen lääkkeiden käyttö voivat aiheuttaa ongelmia. Lisäksi väärinymmärrykset lääkitysohjeista, lääkkeiden unohtaminen tai vääränlainen säilytys voivat vaikuttaa negatiivisesti lääkehoidon onnistumiseen. Myös yksilölliset erot voivat vaikuttaa merkittävästi lääkkeen vaikutukseen. Esimerkiksi henkilön ikä, paino, sukupuoli, perimä, aineenvaihdunta, munuaisten ja maksan toiminta sekä muut sairaudet voivat vaikuttaa siihen, miten elimistö käsittelee ja reagoi lääkkeeseen. Tämä voi johtaa siihen, että sama lääke annettuna samalla annoksella voi vaikuttaa eri tavalla eri ihmisillä. Vaste lääkkeelle voi myös muuttua esimerkiksi ikääntyessä ja monet sairaudet muuttavat vaikutusta. Lääkkeiden teho voi heikentyä tai tehostua merkittävässä määrin. Siksi onkin tärkeää ottaa huomioon yksilölliset erot lääkehoidon suunnittelussa ja seurannassa. Kaikkien näiden asioiden miettiminen ja tarkistaminen on osa meidän jokapäiväistä toimintaa. Esitämme usein kysymyksiä, jotka voivat välillä ärsyttääkin.

On hyvä muistaa, että itsehoitolääkkeet voivat vaikuttaa lääkehoidon onnistumiseen monella tavalla. Itsehoitolääke voi aiheuttaa haitallisia yhteisvaikutuksia reseptilääkkeen kanssa. Lisäksi itsehoitolääkkeen käyttö saattaa peittää oireita tai häiritä lääkityksen tehoa. Myös vitamiineilla ja luontaistuotteilla voi olla vaikutusta lääkkeiden tehoon ja vaikutukseen. Joidenkin vitamiinien ja luontaistuotteiden tiedetään voivan vaikuttaa esimerkiksi lääkkeiden imeytymiseen elimistöön, aineenvaihduntaan tai haitallisiin yhteisvaikutuksiin muiden lääkkeiden kanssa. Siksi onkin tärkeää keskustella apteekkihenkilökunnan tai lääkärin kanssa ennen uuden itsehoitolääkkeen tai uusien vitamiinien tai luontaistuotteiden käyttöönottoa, jotta varmistetaan sen sopivuus ja turvallisuus nykyisen lääkityksen kanssa.

Viime kädessä lääkehoidon toteutuksesta vastaa pääasiassa käyttäjä itse, eli käyttäjän rooli on tärkeä lääkkeiden oikea-aikaisessa ja asianmukaisessa ottamisessa, lääkehoidon onnistumisessa. Yksi tärkeimmistä asioista olisi, että jokaisella pitäisi olla lääkityslista käytössä olevista lääkkeistä ja niiden annostuksesta, koska se auttaa varmistamaan lääkehoidon turvallisuuden ja tehokkuuden. Esimerkiksi me täällä apteekissa emme näe lääkityslistaa. Näemme ainoastaan asiakkaan voimassa olevat lääkemääräykset. Siellä voi olla useita reseptejä samasta lääkkeestä eri annostuksilla ja myös jo käytöstä poistuneita lääkkeitä. Lääkityslista auttaa välttämään lääkkeiden päällekkäisyyksiä, haitallisia yhteisvaikutuksia ja mahdollisia virheitä annostelussa. Ajan tasalla oleva lista helpottaa terveydenhuollon ammattilaisten työtä esimerkiksi hätätilanteissa tai eri hoitopaikkojen välillä siirryttäessä tai jos käyttäjä itse ei pysty kertomaan lääkitystään. Lääkityslistaan on hyvä lisätä säännöllisten lääkkeiden ja niiden annostelun lisäksi myös käytössä olevat vitamiini- tai luontaistuotteet ja tarvittaessa otettavat lääkkeet.

Vuosittainen lääkehoidon päivä muistuttaa, paitsi käyttäjiä, myös meitä itseämme keskustelemaan avoimesti lääkehoidosta ja sen toteutuksesta. Onko lääke otettu ohjeen mukaan? Onko ilmennyt ongelmia? Kuinka lääke on tehonnut? Kovin usein törmäämme siihen, ettei lääkettä ole käytetty ohjeen mukaan tai lääkärin kanssa sovittua lääkitysmuutosta ei ole toteutettu. Monesti lääkkeen ottaminen on voitu lopettaa haittavaikutusten pelossa. Niistä suurin osa on kuitenkin lieviä ja menevät ohi, kun elimistö tottuu uuteen lääkkeeseen. Lääkkeiden teho saavutetaan myös yleensä viiveellä, eli vaikutuksen alkamiselle kannattaa antaa aikaa. Jotta voisimme tukea ja ohjata onnistuneessa lääkehoidossa, haluamme kannustaa käyttäjää rehellisesti kertomaan siitä, kuinka lääkehoitoa on toteutettu ja kysymään lääkitystä askarruttavista kysymyksistä. Näin hoidon etenemistä on helpompi seurata ja tarvittaessa tehdä muutoksia hoitosuunnitelmaan yhteistyössä muun terveydenhuollon kanssa.

Tehdään turvallinen lääkehoito yhdessä!

farmaseutti Helena O

HYVÄ UUDENVUODENLUPAUS

Tuliko sinun tehtyä uudenvuodenlupauksia? Jos, niin et ole ainoa. Joka vuosihan niitä tehdään. Joulukuun mässäilyjen jälkeen alkavat katumusharjoitukset. Halutaan laihtua tai halutaan päästä parempaan kuntoon. On kaiken maailman dieettiä, tipatonta tammikuuta, karkkilakkoja. Lehdet, some ja media rummuttavat ja mainostavat kuntosalijäsenyyksiä ja elämäntapamuutoskoulutuksia. "Niin, nyt minä otan itseäni niskasta kiinni!" Mutta miksi näissä hyvissä päätöksissä käy yleensä niin, että kevääseen mennessä tulee väsy? Kuntosalin tai uimahallin oven saranat eivät narahtele niin usein, huomaat palanneesi samoihin tapoihin kuin ennen aloitusta. Et olekaan lukenut niitä kirjoja, mitä olit ajatellut. Aloitit uuden harrastuksen, mutta innostus loppui alkuunsa. Et jaksakaan miettiä niin tarkkaan, mitä lautaselle laitat. Olivatkohan tavoitteet sittenkin liian epämääräisiä? Tai liian isoja ja niiden tavoitteleminen osoittautuikin liian ylivoimaiseksi? Liika ankaruus itseä kohtaan? Yksi salikerta jäi väliin tai sorrutkin yhtenä iltana reippaaseen herkutteluun ja tunnet itsesi luuseriksi ja menetät luottamuksen omiin kykyihisi ja luovutat. Kuulostaa tutulta - ainakin minusta.

Uudenvuodenlupausten perinteen alku sijoittuu noin 4 000 vuoden taakse muinaisten babylonialaisten rituaaleihin, joissa annettiin vuosittain juhlallisia lupauksia jumalien suosion saavuttamiseksi. Babylonialaiset tosin juhlivat uuttavuotta maaliskuun puolivälissä, kunnes Rooman diktaattori Julius Caesar siirsi uudenvuoden tammikuun 1. päivään kunnioittamaan alkamisen ja päättymisen jumalaa Janusta. Babylonialaiset aikoinaan lupasivat yhteisölle merkityksellisiä asioita; kuten maksaa velkansa tai palauttaa vuoden aikana lainaamansa esineet. Eli eivät yksilökeskeisiä, hengästyttävän suorituspainotteisia ja usein tyhjiä lupauksia. Voisikohan lupauksista luopua kokonaan? Tai ottaa tavoitteeksi muuttaa elämäntavoissa vaikka jotain, jolla on kokonaisvaltaisempaa merkitystä ja joka saisi aikaan positiivisen lumipalloefektin?

Harva tulee ajatelleeksi, kuinka paljon yöunen määrällä ja laadulla on vaikutusta muuhunkin kuin tulevan päivän vireystasoon. Univajeen yhteydestä mm. painonhallintaan on nyt tämän vuoden vaihteessa puhuttu mediassakin. Univaje vaikuttaa elimistössä ruokahalua säätelevien hormonien toimintaan. Kylläisyydestä viestivän leptiinin pitoisuuden lasku ja puolestaan nälästä viestivän greliinin pitoisuus lisääntyy jo ihan muutaman vähäunisen yön jälkeen. Huonosti nukuttujen öiden jälkeen ei jaksa liikkua, syömiseen ei jaksa panostaa, makea ja suolainen maistuu ja muutenkin tulee tehtyä huonoja ruokavalintoja. Useimmille meistä 6 - 9 tuntia unta on pituudeltaan riittävä, mutta myös unen laadulla on merkitystä. Erityisesti syvän unen puute vaikuttaa painon nousuun ja suurin osa tästä syvästä unesta nukutaan alkuyön tunteina – eli kello neljään mennessä olisi hyvä olla nukuttuna vähintään puolet itselle riittävästä unimäärästä. Sitä on vaikea saavuttaa, etenkin jos sosiaalinen elämä on turhan iltapainotteista ja tulee vietettyä tuntikausia ruudun ääressä. Mitä jos tänä vuonna uuden vuoden lupauksena yritetäänkin tavoitella parempaa unta? Painonhallinnan lisäksi riittävällä unella on positiviisia vaikutuksia myös verenpaine-, kolesteroli- ja verensokeriarvojen säilymisessä normaaleina. Hyvin ja riittävästi nukkumalla jaksaa paremmin hoitaa itseään, jaksaa toteuttaa niitä hyviä tavoitteita terveellisestä elämästä. Ajatus kulkee paremmin, jaksat liikkua, tavata ystäviä.

Paremman unen metsästys kannattaa aloittaa vuorokausirytmin korjaamisesta. Eritoten iltaisin kannattaa viimeiset valveilla olon tunnit käyttää rauhoittumiseen ja aloittaa hyvissä ajoin nukkumaan menoon valmistautuminen, niin että olet valmis menemään nukkumaan, kun väsymys tulee. Liikunta auttaa unensaannissa, mutta siinäkin ajoitus on tärkeää. Liian kova fyysinen rasitus liian myöhään illalla voi häiritä, kun elimistö käy vielä kierroksilla. Sopiva, esimerkiksi terveellisiä hiilihydraatteja sisältävä, iltapala laskee vireystilaa ja jopa syventää unta ja vähentää heräilyä, kun verensokeri pysyy tasaisena ja stressihormonien eritys vähenee. Yö- tai pimeähormoni melatoniinin eritys estyy valon vaikutuksesta, joten älylaitteitten käyttöä illalla kannattaa rajoittaa ja muutenkin vähentää illalla valaistusta. Sen luonnollista eritystä häiritsevät myös esimerkiksi ikääntyminen, vaihdevuodet ja stressi ja tästä aiheutuu usein nukahtamisongelmia ja yöllisiä heräämisiä, kun pitoisuuksien pitäisi olla korkeimmillaan – eli kahden ja neljän välillä. On ihan normaalia nukkua joskus huonosti, sitä ei kannata pelätä. Jos ei väsytä tai ei kohtuullisessa ajassa sänkyyn menon jälkeen nukahda, on turha pyöriä sängyssä. Lue tai laita vaikka äänikirja päälle ajastuksella. Jos kuitenkin on pitkiä tai toistuvia aikoja, että unta ei vain saa tai uni katkeaa aina kesken yötä ja unen päästä ei saa uudelleen kiinni, ilman reseptiä saatavaa mietoa melatoniinia voi kokeilla lyhentämään nukahtamisaikaa ja korjaamaan unirytmiä. Sitä löytyy eri vahvuuksia, eri muodossa olevia ja pitkävaikutteisena. Myös nopeavaikutteisen melatoniinin ja l-teaniinin yhdistelmää voi kokeilla. Aminohappo L-teaniinin vaikutus on voimakkaimmillaan viiden tunnin kohdalla ja näin voi auttaa yöheräämisiin. On toki olemassa myös erilaisten yrttien ja melatoniinien yhdistelmiä, mutta niiden kanssa pitää huomioida käytössä olevat muut lääkkeet. Myös melatoniinilla itsellään on yhteisvaikutuksia varfariinin ja fluvoksamiinin kanssa, joten niiden käyttäjien tulisi välttää melatoniinin käyttöä ilman lääkärin ohjeistusta. Melatoniinia ei myöskään suositella raskaana oleville ja imettäville. Melatoniini ei ole tarkoitettu jatkuvaan käyttöön, vaan nimenomaan siihen unirytmin korjaamiseen ja sen jälkeen tarvittaessa. Jos melatoniinista ja muista kotikonsteista ei ole apua, kannattaa unettomuuteen hakea apua lääkäriltä ja vaihdevuosi-ikäisten vaikka gynekologilta, koska vaihdevuodet itselläänkin aiheuttavat monille unihäiriöitä. 

Erään professorin sanoin: ”Arvosta unta. Uni on todellista laatuaikaa.”

Uudenvuodenlupauksin, farmaseutti Helena O

Muistatko?

"Minäpä selevitän nyt, kun vielä muistan." Näin muistelen mummoni aikoinaan minulle sanoneen ja kuinka oikeassa hän olikaan. Silloin asialle vähän hymähteli, mutta nyt aikuisena tajuaa kuinka tärkeää oli kuunnella. Ja touhuta mummon kanssa. Mummolla oli hurtti huumorintaju ja meillä oli aina mukavaa ja naurettiin paljon. Muistisairaus muutti häntä, mutta hänestä jäi rakkaat muistot.

Tällä viikolla on vietetty Suomessa muistiviikkoa. Teemana on tänä vuonna "Hyvää elämää muistiystävällisessä yhteiskunnassa", näkökulmana muistisairaan kohtaaminen. Suomessa arvioidaan olevan noin 200 000 muistisairasta henkilöä. Tämä luku sisältää eriasteisten muistisairauksien kanssa elävät henkilöt. Muistisairauksien yleisyys kasvaa iän myötä, ja väestön ikääntyessä muistisairauksien määrä voi lisääntyä tulevaisuudessa. Suurin osa muistisairauksista diagnosoidaan yli 65-vuotiailla henkilöillä. Kuitenkin muistisairaudet eivät ole pelkästään vanhuuden sairaus, vaan ne voivat ilmetä myös nuoremmilla aikuisilla. Esimerkiksi Alzheimerin tauti voi harvinaisissa tapauksissa alkaa jo alle 40-vuotiaana. 

Yleisimpiä muistisairauksia ovat Alzheimerin tauti (60-70%) ja vaskulaarinen dementia (n. 15-20%). Näiden lisäksi on myös muita muistisairauksia, kuten esimerkiksi Lewyn kappale-tauti ja otsa-ohimolohkorappeumasta johtuvat muistisairaudet. Yleisimpien muistisairauksien lisäksi on myös monia harvinaisia muita muistisairauksia, joista osa on suomalaiseen tautiperimään kuuluvia eteneviä muistisairauksia. Lisäksi Parkinsonin tautiin ja MS-tautiin voi liittyä tiedonkäsittelyn vaikeuksia.

Muistisairauksien kehittymiseen vaikuttavia riskitekijöitä on useita. Ikä ei ole ainoa riskitekijä muistisairauksien kehittymisessä. Perinnölliset tekijät voivat vaikuttaa muistisairauksien esiintymiseen, vaikka esimerkiksi Alzheimerin tauti ei ole niin vahvasti perinnöllinen kuin kuvitellaan. Toki taudin riski voi kasvaa, jos perheessä on ollut aiemmin sairastuneita. Monet riskitekijöistä liittyvät ympäristöön ja elämäntapoihin, suuri osa niistä on vielä tuntemattomia. Tiedetään, että mm. matala koulutustaso, vähäinen henkinen ja fyysinen aktiivisuus, runsas alkoholinkäyttö, tupakointi ja runsaasti tyydyttyneitä rasvoja sisältävä ruokavalio lisäävät sairastumisriskiä. Verisuonia rasittavat sairaudet - kuten korkea verenpaine, korkea kolesteroli, diabetes, aivovammat ja aivoverenkiertosairaudet - ovat myös riskitekijöitä paitsi Alzheimerin taudin puhkeamiseen myös verisuoniperäiseen muistisairauteen tai näiden kahden sekamuotoon. Eli näihin muistisairauksiin sairastumisriskiä voi pienentää omilla elämäntapavalinnoillaan. Sen sijaan muihin harvinaisimpiin muistisairauksiin ei tunneta ennaltaehkäiseviä keinoja eikä sairautta parantavaa tai pysäyttävää hoitoa. Mutta niidenkin sairauksien kanssa elävien oireita voidaan hoitaa ja parantaa elämänlaatua. 

Aina unohtelu ei ole merkki etenevästä muistisairaudesta. Se voi olla stressin tai väsymyksen aiheuttamaa. Ikä toki muuttaa muistia, mutta terve muisti toimii iästä huolimatta. Kun unohtelu alkaa vaikuttaa arkiselviytymiseen, on siihen syytä kiinnittää huomiota. Alussa voi olla häiriöitä lähimuistissa ja sovittuja tapaamisia unohdellaan. Hukataan käyttöesineitä ja niiden käytössä on myös ongelmia.  Työt ja askareet eivät suju kuten ennen. Aloitekyky voi heiketä ja ihminen voi vetäytyä.Tulee mielialamuutoksia tai ahdistuneisuutta, unohtelu on pelottavaa.

Muistisairaus voi aiheuttaa monenlaisia tunteita niin sairastuneelle henkilölle kuin hänen läheisilleenkin. Jokainen kokee ja ilmaisee tunteitaan yksilöllisesti. Sairastuneelle itselleen se aiheuttaa pelkoa tulevaisuudesta ja epävarmuutta siitä, miten sairaus vaikuttaa elämään ja kykyyn selviytyä arkiaskareista. Myös surua menetetyistä kyvyistä ja muutoksista elämässä. Syyllisyyttä siitä, että muuttuu taakaksi läheiselle tai jopa pelkoa hylkäämisestä. Läheiset tuntevat huolta sairastuneen hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. He tuntevat myös surua menetetyistä muistoista ja yhteisistä kokemuksista. Läheinen voi surra myös sitä, ettei sairastunut enää ole samanlainen kuin ennen. Mies, vaimo, äiti, isä, mummo tai pappa muuttuu erilaiseksi. Luonne, toimintatavat ja käyttäytyminen tuntuvat muuttavan koko ihmisen.

Mutta ihminen tunteineen ja tarpeineen ei katoa mihinkään. Olisikin tärkeää yrittää kohdata sairastunut ihmisenä, sillä se vaikuttaa hänen hyvään oloonsa ja turvallisuuden tunteeseen. Jokaisella etenevää muistisairautta sairastavalla on jäljellä voimavaroja. Tehdään yhdessä asioita,  joita on ennenkin tehty niin kauan kuin mahdollista.  Kaikki iloa, nautintoa ja onnistumisen kokemuksia tuottavien asioiden tekeminen tukee kuntoutumista. Kuunnellaan ja keskustellaan, kiireettä ja ajan kanssa.  Muistellaan yhteisiä asioita, katsellaan vaikka valokuvia. Oma mummoni muuten kirjoitti vanhoihin valokuviin kuvissa olevien nimet ja milloin kuva on otetttu ja missä ja  olen siitä ikuisesti kiitollinen. Otetaan kaikki ilo ja riemu irti jäljellä olevasta ajasta ja nautitaan yhdessä olosta - niitä aikoja on mukava muistella sitten, kun sairaus etenee pitkälle ja rakas ihminen on pois elämästämme.

Kun huomaa oireita itsellään tai läheisellään, kannattaa apua hakea mahdollisimman pian. Kuka tahansa voi tehdä myös huoli-ilmoituksen vieraasta esimerkiksi yksin asuvasta aikuisesta, jos huomaa että hänellä näyttää olevan vaikeuksia huolehtia itsestään.  Jollei häneltä saa suostumusta, saa yksityishenkilö tehdä nimettömänäkin ilmoituksen oman alueen sosiaalipalveluihin. Varhaisella avun hakemisella pystytään tukemaan muistisairaan hyvinvointia ja auttamaan arjessa selviytymistä. Pystytään tekemään yksilöllinen hoito- ja kuntoutumissuunnitelma ja suunnittelemaan arjesta selviytymisen keinot.  Muistiliiton sivuilta löytyy runsaasti lisätietoa muistisairauksista, erilaisista eduista ja oikeuksista sekä tuista ja palveluista, sekä vertaistukea sairastuneelle ja hänen omaisilleen arjesta selviytymiseen. Sivuilta löytyy yhteystiedot Muistineuvoon ja Vertaislinjaan ja myös oman alueen muistiyhdistykseen.

Muistetaanpa elää tätä päivää!

farmaseutti Helena O

syyskuu 2023

Lähteet: Muistiliitto, Terveysportti/Käypä hoito

Ahistaako?

Astmaa sairastaa noin 9 % Suomen väestöstä. Iäkkäillä se on yhtä yleinen kuin nuoremmillakin.

Astma on keuhkoputkien tulehduksellinen sairaus johon liittyy keuhkoputkien lisääntynyt supisteluherkkyys. Tyypillisiä astman oireita ovat yskä (etenkin aamuyöstä), limaneritys, hengenahdistus ja uloshengityksen vinkuminen. Oireille tyypillistä on vaihtelevuus.

Astman perushoito on limakalvojen tulehdusta hoitava inhaloitava kortisoni. Kaikilla astmaatikoilla täytyy olla  myös tarvittaessa otettava, nopeasti avaava inhaloitava kohtauslääke.

Ikääntyessä sisäänhengitysvoimakkuus usein heikkenee.  Lääkäri voi joutua vaihtamaan aiemmin hyvin auttaneen, voimakkaamman sisäänhengityksen vaativan jauheinhalaattorin sumutemaiseen inhalaatioaerosoliin. Sumutemaiset lääkkeet hengitetään rauhallisella sisäänhengityksellä tilanjatkeen kautta jolloin lääke saadaan paremmin perille keuhkoputkiin. Tilanjatkeita voi käyttää vain sumutemaisten valmisteiden kanssa. Meillä apteekissa myytävistä tilanjatkeista Aerochamper ja Optichamper sopivat kaikkiin sumutemaisiin lääkkeisiin muovautuvan, silikonisen pään ansiosta. Ne ovat pienikokoisia ja antavat viheltävän merkkiäänen, jos sisäänhengitys on liian voimakas.

Astman lääkehoidolla pyritään mahdollisimman oireettomaan elämään. Hyvän hoitotasapainon edellytyksiä ovat lääkärin ohjeiden mukainen lääkkeiden käyttö ja oikea inhalointitekniikka. Jos hoitotasapaino on hyvä, avaavaa lääkettä ei juurikaan tarvita.

Hengitystieinfektio voi aihettaa astman pahenemisen vaikka tilanne olisi aiemmin ollut hyvä. Yskä ei kuulu astmaa sairastavan  arkeen vaan se on merkki astman pahenemisesta. Yskää ei hoideta yskänlääkkeellä vaan lisäämällä avaavaa lääkettä. Viime vuonna päivitetyssä Astman Käypä hoito -suosituksessa on luovuttu hoitavan lääkkeen rutiininomaisesta tuplauksesta pahenemisvaiheessa. Uuden ohjeistuksen mukaan avaavaa lääkettä lisätään muutaman päivän ajaksi. Hoitava lääke jatkuu aiemmalla ohjeella. Pahemisvaiheessa avaava lääke kannattaa ottaa noin 10 minuuttia ennen hoitavaa lääkettä.  Jos oireet eivät helpotu muutamassa päivässä, on syytä kääntyä lääkärin puoleen.

Siitypölykausi on käynnistymässä myös meillä Pudasjärvellä. Monelle astmaatikolle esim. koivun siitepöly lisää oireita.  Aloittamalla allergialääkityksen riittävän ajoissa selviää astman pahenemisesta vähäisemmin oirein.

Astmaatikon on tärkeä pitää hyvää huolta suunhoidosta. Astmalääkkeet kuivattavat suuta ja lisäävät hampaiden reikiintymisriskiä.  Erityisesti ennen hoitavan lääkkeen inhalointia hampaat tulisi pestä fluoripitoisella hammastahnalla. Inhaloinnin jälkeen  suu  ja nielu kurlataan vedellä ja vesi sylkäistään pois. Näin toimien pienennetään  hoitavan  lääkkeen aihettamaa suun ja nielun sienitulehdusriskiä (sammasta) ja äänen käheyttä.

Hyvää kevättä ja tulevaa kesää  toivottaen farmaseutti Helena  toukokuu 2023

NAINEN PARHAASSA IÄSSÄ

Näin naistenpäivän alla tulee kaikenlaisia ajatuksia naiseudesta mieleen. Kuumia aaltoja, joka paikkaa kolottaa, pumppu hakkaa ja yöllä pitää ainakin kerran herätä.  Sitten vielä kutittaa ja kirvelee, eikä mikään tunnu mukavalta. Vessassa pitää juosta alvariinsa ja pidätyskykykin pienenee. Jaa, että tässäkö eletään elämän parasta aikaa? Ei se aina näissä hormonimyrskyissä siltä tunnu. Onneksi nykyään vaihdevuosioireista ja sen mukanaan tuomista naisten elämänlaatuun vaikuttavista muutoksista puhuminen ei ole mikään tabu ja niistä puhutaan – vai puhutaanko? – avoimemmin. Itse olen huomannut ja kuullut ihan tuttavapiiristä, että ei niistä ehkä sittenkään puhuta tarpeeksi.  

Rakas estrogeeni tai sen väheneminen aiheuttaa ongelmia, toisille enemmän ja toisille vähemmän. Mutta mistä olen varma, niin kaikilla se ainakin kuivattaa alapään limakalvoja. Olen huomannut, että joskus naisten on vaikeaa myöntää, että alapään oireilu johtuu limakalvojen kuivuudesta. Usein epäillään epämukavien kirvelyn, kutinan ja lisääntyneen valkovuodon aiheuttajaksi hiivaa tai bakteeritulehdusta. Oman elimistön hormonitoiminnan vaihtelu voi lisätä eritystä ja myös runsas hyvän bakteeriflooran määrä voi lisätä happaman eritteen määrää. Aina ei siis ole kyse mistään ongelmasta, joten erotusdiagnostiikka on tärkeää – ettei hoideta turhaa tai väärin.  

Mistä ne oireet sitten erottaa? Ensinnäkin ikä. Yli 40-vuotiaat saavat hiivan yleensä lähinnä antibioottikuurin jälkeen. Hiivaa on muutenkin vain neljäsosalla kutinasta ja lisääntyneestä valkovuodosta kärsivistä naisista. Hiivassa valkovuoto on kokkareista ja tahmeaa, eikä haise. Bakteerivaginoosissa valkovuoto ei ole kokkareista, vaan yleensä juoksevaa – ja se haisee tunkkaiselle tai kalamaiselle. Kuivuusongelma sen sijaan ei vaikuta valkovuodon koostumukseen tai emättimen hajuun.

Kun estrogeenin tuotanto vähenee, emättimen limakalvo ohenee ja kuivuu. Kuiville limakalvoille tulee herkästi haavaumia ja ne altistuvat erilaisille tulehduksille, kuten virtsatietulehduksille. Ei kannata siis odottaa liian pitkään, että limakalvojen kuivuus äityy pahaksi ja kirvely alapäässä pahenee. Kuivien limakalvojen hoidossa avainsanoja ovat vesipesu ja kosteutus. Jos haluat käyttää pesuun muutakin kuin vettä, niin valitse joku limakalvoille sopiva pesuneste. Mutta älä läträä liikaa, kaksi kertaa päivässä riittää, jotta hyvät bakteerit eivät tuhoudu. Jostain juuri luin, että naisen alapään ei kuulukaan tuoksua ruusulle.  Kosteutukseen apteekissa myydään monia koostumukseltaan miellyttäviä lääkkeettömiä paikallisvoiteita (esim.Vagisan, Membrasin) ja emätinpuikkoja, joita voi käyttää säännöllisesti. Ja jos vierastaa voiteita ja puikkoja, on olemassa myös geelimäisiä valmisteita, kuten Femisan. Ulkoisille limakalvoalueille voi käyttää myös tavallista perusvoidetta tai hoitoöljyjä (Ceridal, Ceraderm ja Aqualan Oilin tilalle tullut Femisan Oil). Haavaumiin voi laittaa Bepanthenia, sitä rasvaisempaa. Yhdyntäkipuihin kannattaa käyttää liukuvoiteita tai -geelejä. Ne ehkäisevät limakalvojen hankautumista ja rikkoutumista ja tekevät yhteisistä hetkistä kivuttomia. Öljyä tai rasvaa sisältävät liukuvoiteet haurastuttavat lateksikondomin pintaa, mutta vesiliukoiset tai silikonipohjaiset tuotteet sopivat niiden kanssa.

Lääkkeettömien valmisteiden lisäksi kuivia limakalvoja voi hoitaa ilman reseptiä saatavilla, estrogeeniä sisältävillä voiteilla, puikoilla ja tableteilla. Estrogeeni vahvistaa emättimen limakalvoja ja palauttaa kosteutta tuottavien rauhasten toimintaa. Estrogeenivalmisteen voi aloittaa ilman reseptiä, mutta olisi toki hyvä tarkastuttaa tilanne säännöllisesti gynekologilla. Myös niihin bakteeri- ja hiivatulehduksiin apteekista löytyy hyviä itsehoitovalmisteita – kyllähän meillä kypsillä naisilla kuitenkin niitäkin vaivoja välillä on.

Ihanaisten päivää odotellessa, farmaseutti Helena O

SATAAKO SISÄLLÄ LUNTA JA ONKO KARSTAA KATALYSAATTORISSA?

Suomen talvi purevista pakkaskeleistä räntään ja viimaan vaihtelevine keleineen rasittavat ihoa ja hengityselimiä. Lämmityskausi kuivattaa sisäilmaa ja sitä myötä myös ihoa. Ja koneellinen ilmanvaihto kotona ja töissä saa monien sieraimet ärsyyntymään verenvuotoon saakka.

KUIVA IHO

Ihon hoitoon tarvitaan talvella kesäkelejä järeämpiä keinoja ja joudutaan yleensä käyttämään kesäkautta rasvaisempia voiteita. Voiteita on nykyään markkinoilla useampia kymmeniä erilaisia.

Rasvaisimmat voiteet sisältävät vain rasvoja, eivät vettä. Ne ovatkin hyviä kämmenien ja jalkapohjien sekä paksuhilseisiin ihottumiin (esim.psoriasis), kuten myös emulsiovoiteista rasvaisimmat voiteet. Niitä käyttävät myös kuivaihoiset etenkin talviaikaan. Kevyemmissä emulsiovoiteissa vettä on enemmän kuin rasvaa ja niiden sisältämä vesi haihtuu nopeasti, jolloin iho ei jää rasvaisen tuntuiseksi. Geeleissä ja hydrogeeleissä rasvaa ei ole yleensä lainkaan ja niiden sisältämä neste on saatu geeliksi kelaattorin avulla. Hydrogeelit ja emulsiovoiteista vesipitoisimmat (esim.Humektan, Aqualan L) sopivat rasvaisemmalle iholle, kuten esimerkiksi akneihoisille.

Perusvoiteisiin on lisätty perinteisten vaseliinin, parafiinin ja kasviöljyn mukaan usein erilaisia kosteutta sitovia, korjaavia ja rauhoittavia ainesosia. Karbamidi eli urea (esim.Carbalan)  sitoo vettä itseensä ja kosteuttaa ihoa. Suurina pitoisuuksina se sopii kuivan, paksun sarveiskerroksen ohentamiseen. Glyseroli on myös humektantti, eli sitoo vettä, kun sitä on yli 3 % voiteessa. Se myös hillitsee ihoärsytystä. Keramidit (esim. Ceralan) korjaavat ihon suojakerroksen rakennetta ikään kuin toimimalla ”laastina” solujen välillä, jolloin vesi ei haihdu iholta liian helposti ja ehkäisevät näin ihon kuivumista. Myös ksylitoli (esim.Xyliderm) sitoo kosteutta. Lisäksi se estää bakteerikasvustojen muodostumista iholla lievittäen näin tehokkaasti kutinaa. Ksylitoli lisää myös ihon oman rakenneproteiinin määrää. Nyt myös vatsan hoidosta tutut probiootit ovat löytäneet tiensä myös ihon hoidossa käytettäviin tuotteisiin. Ne uudistavat ja vahvistavat ihon omaa immuunipuolustusta ja auttavat ihon läpäisyesteen vahvistamisessa, jolloin ulkoiset stressitekijät eivät pääse rasittamaan ihoa niin helposti. Rikkinäinen iho on alttiimpi tulehduksille ja ärtymiselle.

Voiteista on löydettävä se itselle kuhunkin vuodenaikaan sopivin ja omalla iholla miellyttävän tuntoinen. Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että jos voide kirvelee, niin voide on liian vesipitoinen ja kannattaa kokeilla rasvaisempaa vaihtoehtoa. Karheammat ihoalueet tarvitsevat rasvaisemman voiteen. Valitse ihon pesuun pesuaine, joka ei kuivata ihoa. Jos peset ihoasi joka päivä, et välttämättä tarvitse pesuainetta joka pesuun tai ainakaan koko vartalolle. Valitse iholle saippua, jonka pH on noin 5,5. Jos iho on oikein kuiva, pesuun voi käyttää myös kevyttä perusvoidetta. Kuiva iho kannattaa voidella heti peseytymisen jälkeen, vielä kun iho on hieman kostea. Tällöin voide sitoo kosteuden paremmin iholle.

NENÄN LIMAKALVOT

Nenän limakalvoja kuivattavat ja ärsyttävät kuivan huoneilman ja pakkasilman lisäksi allergiakauden pölyt. Pahimmillaan nenä voi kuivuuttaan vuotaa verta. Nenän kuivuutta voidaan hoitaa nenää kosteuttavilla nenäsuihkeilla ja nenävoiteilla. Niitä, kuten perusvoiteitakin, on monenlaisia. On öljypohjaisia suihkeita vitamiineilla ja ilman. Yksi käytetyimpiä öljyjä on seesamiöljy. Sitä on saatavilla pelkästään tai siihen on lisätty limakalvoja elvyttävää A-vitamiinia, nenän epiteelin uudistumista edistävää dekspantenolia ja E-vitamiinia, joissakin valmisteissa myös hyaluronihappoa sitomaan kosteutta. Myös erilaisia eteerisiä öljyjä saattaa olla lisättyinä avaavana aromina.

Perinteisesti kuivan nenän hoidossa on käytetty myös suolavesiliuoksia. Jos nenä on karstainen, se on monesti parempi vaihtoehto kuin öljyliuokset, koska suolavesi liuottaa öljyä paremmin karstan ja myös tunkeutuu paremmin syvemmälle sieraimiin samalla puhdistaen. Suolavesiliuokset ovat hellävaraisia nenän limakalvoille, koska ne ovat isotonisia tai hypertonisia ja ovat pitoisuuksiltaan ihmisen elimistölle sopivia. Niihinkin on osaan lisätty aromeita joko tehostamaan avaavaa tai rauhoittavaa vaikutusta.

farmaseutti Helena O.

Harva tietää mihin jodia tarvitaan

Jodi on ollut viime aikoina kysytyin tuote apteekeissa. Onnettomuuden sattuessa se on kuitenkin vain osa suojautumista, ei hengenpelastaja.

Viimeaikaiset maailmanpoliittiset tapahtuvat ovat näkyneet apteekeissa lisääntyneenä jodin kysyntänä. Hetkellisesti jodivarastot loppuivat myös Pudasjärven apteekin varastosta.

Jodia suositellaan kotiapteekin vakiovarusteeksi, mutta valtaosa ihmisistä ei tiedä mikä sen vaikutus elimistössä on. Monelle tulee myös yllätyksenä, ettei jodi sovi kaikille.

Ihmiset ovat ymmärrettävästi huolestuneita ja haluavat varautua pahimpaan. Monella on kuitenkin mennyt ohi, että lääkejodi suojaa ainoastaan kilpirauhasta radioaktiiviselta säteilyltä. Onnettomuuden sattuessa se on vain yksi osa suojautumista, ei hengenpelastaja.

Radioaktiivinen jodi voi aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa tai kasvaimia. Koska säteilyn aiheuttama syöpä kehittyy hyvin hitaasti, useiden vuosikymmenten aikana, suurimman hyödyn jodista tosi tilanteessa saavat lapset ja raskaana olevat. Yli 40-vuotiailla tabletin merkitys on vähäinen.

Jodilla on myös yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa. Paljon lääkkeitä käyttävälle ikäihmiselle jodista voi siis olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Jodi ei sovellu esimerkiksi joidenkin verenpaineen hoidossa käytettävien diureettien eli nestettä poistavien lääkkeiden kanssa. Joditablettia ei suositella myöskään henkilöille, joilla kilpirauhasen vajaatoiminta tai muu kilpirauhassairas.

Ravintolisäjodi ei auta tosi paikassa

Jodix-tablettien tilapäinen loppuminen, on saanut huolestuneet kansalaiset kiinnostumaan myös ravintolisänä myytävistä joditableteista.

Päivittäiseen käyttöön tarkoitetuissa ravintolisissä jodipitoisuus on tyypillisesti noin 150 mikrogrammaa, mikä vastaa aikuisen päivittäistä tarvetta.

Jodix-lääkejoditabletti sisältää jodia tuhatkertaisen määrän. Ravintolisäjodista ei tosi paikan tullen, eikä edes säännöllisesti käytettynä ole hyötyä kilpirauhasen suojaamisessa radioaktiiviselta säteilyltä.

Tärkeää on myös muistaa, että lääkejoditabletti otetaan vain viranomaisen kehotuksesta. Oikea-aikaisesti otettu annos estää 90–99 prosenttisesti radioaktiivisen jodin kertymisen kilpirauhaseen. Liian aikaisin tai myöhään otettuna tabletin suojateho heikkenee.

Viimeaikaiset tapahtumat ovat alleviivanneet, että kotilääkekaapin sisältö kannattaa tarkistaa säännöllisesti. Paniikkiin ei kuitenkaan ole aihetta, joditabletit eivät ole loppumassa Suomesta, niitä tulee apteekkiin lisää lähiaikoina. Myös Huoltovarmuuskeskus on varannut niitä kansalaisille.

Terttu-apteekkari lokakuu 2022

Myyräkuumekausi lähestyy

Myyräkuumeen aiheuttaa metsämyyrän levittämä Puumala-virus. Usein tartunta saadaan asumusten ulkorakennuksista (liiterit, varastot ym.) hengittämällä myyrän eritteiden saastuttamaa pölyä. Tauti ei tartu ihmisestä toiseen. Suurin osa tautitapauksista ajoittuu elo- ja tammikuun välille.

Tartunnasta oireiden alkuun kuluu pitkä aika, 2-6 viikkoa. Myyräkuumeen tyypilliset oireet ovat äkillisesti alkava korkea kuume, päänsärky, pahoinvointi, oksentelu, vatsa- ja selkäkivut sekä näköhäiriöt. Taudinkuva vaihtelee oireettomasta vakavaan. Munuaisten toiminta heikkenee muutaman päivän kuluttua kuumeen alusta, ja tämä ilmenee virtsamäärän pienentymisenä. Toipumisvaiheessa virtsamäärät suurentuvat. Vakavasti sairastuneista pieni osa tarvitsee väliaikaisesti jopa dialyysihoitoa.

Myyräkuumeeseen ei ole parantavaa lääkehoitoa, vaan hoidossa tuetaan elimistön eri järjestelmien toimintaa. Tauti parantuu vähitellen itsestään. Lievät myyräkuumetapaukset hoidetaan kotihoidossa tai vuodeosastolla, hankalaoireiset tarvitsevat sairaalahoitoa. Riittävästä nesteen saannista huolehtiminen ja kipujen hoito ovat hoidossa tärkeitä. Parasetamoli on turvallisin kipulääke tässä tilanteessa.

Myyräkuumeen pitkäaikaisennuste on yleensä hyvä, vaikka väsymys voi jatkua useita viikkoja. Myyräkuumeen sairastamisesta ihminen saa pitkään kestävän tai jopa elinikäisen immuniteetin. 

Laboratoriokokeissa erityisesti munuaisten toimintaa kuvaavan veren kreatiniini- taso kohoaa ja virtsaan erittyy ylimääräistä valkuaista. Verikokein tutkittavista tulehdusmittareista CRP:n pitoisuus on sairaalaan tulleilla keskimäärin 50–75 mg/l. Usein nähdään verenkuvamuutoksina verihiutaleiden alentuminen ja valkosolujen lisääntyminen. Lopullisen diagnoosin antaa verestä tehtävä vasta-ainetesti. Sen tulos on positiivinen lähes aina jo oireiden alkaessa

Miten ehkäistä tartunnan saamista?

Ainakin teoriassa tautia voisi ehkäistä välttämällä liikkumista siellä, missä metsämyyriä on runsaasti. Käytännössä tämä on kuitenkin hankalaa. Hengityssuojaimen pitäminen talojen ulkorakennuksissa työskenneltäessä saattaa pienentää riskiä tartunnan saamiseen (FFP2-maski tehokkaampi). Mökkien vuosisiivous on parempi tehdä keväisin, jolloin myyrien määrät ovat pienimmillään.

kirjoittaja: Terttu Ahonen, lääk.lis.

heinäkuu 2022

Muista D-vitamiini!

Päivä jatkuu ja auringonvalo lisääntyy. Lisääntyvästä valosta huolimatta riittämätön D-vitamiinin saanti on Suomessa yleistä. D3-vitamiinia syntyy iholla auringon UV-säteilyn vaikutuksesta ja tehokasta auringonvaloa saadaan Suomessa vain kesäkuukausina. Kaikki tarvitsevat D-vitamiinia, mutta erityisesti D-vitamiinin puutteen suhteen riskiryhmää ovat vastasyntyneet ja muut lapset, vanhukset, laitospotilaat, vegaanit ja tummaihoiset.

Riittävä D-vitamiinin saanti on tärkeää luuston kasvun sekä ylläpidon kannalta ja D-vitamiini yhdistettynä kalsiumiin estää vanhusten murtumia. Lisäksi D-vitamiini vaikuttaa ihmisen immuunipuolustukseen tehostamalla vastustuskykyä. D-vitamiinin puutoksen ja koronaviruksen aiheuttaman vakavan keuhkoinfektion yhteyttä on tutkittu ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri suosittelee D-vitamiinilisää koronavirusepidemian aikana kaikille yli 70-vuotiaille ja erityisryhmille.

Elimistö tarvitsee yhteensä 40 mikrogrammaa D-vitamiinia vuorokaudessa (ravinnosta tai ravintolisänä), jotta D-vitamiinipitoisuus veressä ei laskisi. Ravinnosta saatavat tärkeimmät D-vitamiinilähteet ovat vitaminoidut maitovalmisteet ja levitettävät ravintorasvat sekä kala. Suositeltava D-vitamiinin kokonaissaanti on yli 75-vuotiailla 20 µg vuorokaudessa ja kaikilla muilla 10 µg vuorokaudessa. Äidinmaidonkorviketta tai vieroitusvalmistetta saavilla lapsilla on omat suositukset korvikkeen tai vieroitusvalmisteen käytön mukaan.

Mistä sinun päivittäinen D-vitamiinin tarpeesi täyttyy? Kouvan Sarvivaaran auringonvalo ei vielä riitä kattamaan tarpeitasi.

Lähde: Tunturi S. Lääkärin käsikirja, Vitamiinit

farmaseutti Anne tammikuu 2021